Menu

perjantai 22. toukokuuta 2015

Sokerittomat A-tyypin Välipalapatukat (Gf, V)


Kuinka moni muu juoksee päättömänä paikasta toiseen ilman kunnon taukoja? *viittaa*

Kun sanon, että minussa on aika paljon A-tyypin persoonallisuuspiirteitä, ihmiset jakautuvat kahtia. Ei-A-tyypit ehdottavat että menisin lepäämään ja luovat myötätuntoisen katseen. Toiset-A-tyypit nyökyttelevät kannustavan tarmokkaasti ja kehottavat puhumaan nopeammin, koska kiire.

Olen luonteeltani hyvin suorituskeskeinen ja arvostan aikaansaannoksia. En tarkoita tällä sitä, että pitäisin sitä ainoana arvostettavana asiana. Oma luonteeni on sellainen, että minulla on sata rautaa tulessa ja jopa pelkään hidastumista. Olen tyytyväinen kun olen saavuttanut asioita, olivat ne sitten viikoittaista kävelylenkkiä, hyviä arvosanoja tai herkullisia kakkuja. Haluan tehdä ja saan siitä hyvää oloa.  Paineen alla muistan ulkoa sivutolkulla turhaa tekstiä ja stressaantuneena tentissä palautuu mieleen lukioaikaiset oppikirjat ja vuosiluvut niiden sivuilta. Stressi ja minä olemme ihan hyvä pari toisinaan.

Ihailen ihmisiä jotka menevät ulos fiilistelemään aurinkoa tai tekevät hetken mielijohteesta päiväretken toiseen kaupunkiin. Minä suunnittelen, teen listoja ja vertailuja. Kyseenalaistan itseäni, haen tutkimuksia ja vertailen näyttöä mistä milloinkin. Koulussa pakkaan jo tavaroita, jos homma ei etene tarpeeksi nopeasti. En ole mitään mieltä mistään, samalla minulla on kanta kaikkeen.


Ei hätää, tämä ei ole avautuminen minkään sortin burnoutista. Tämä on kertomus siitä, minkälainen tyyppi reseptien takaa löytyy. Multitaskaaja, listojen tekijä, maailman huonoin odottaja.  Syksyllä on tulossa rauhallisempi kausi (lue: valmistuminen), ja huomaan nyt jo jännittäväni sitä. Googlaan avoimen yliopiston kursseja ja tiedän jo mitä haluan suorittaa. Hississä kaivan esille riisipaketin, avaan housunnapin ja kenkien vetoketjut. Tulen kotiin ja laitan ensimmäiseksi riisin kiehumaan. Vasta sitten riisun vaatteet ja puran ostokset, koska ajankäyttö.  

Kaksi makaan-lattialla-korvat-soiden migreeniä ovat pistäneet vähän hitautta tähän viikkoon. Siltikin nousin pari kertaa moppaamaan *asenteesta kiinni*. Ei liene tarpeellista kertoa tuliko lattiat puhtaaksi (no eivät tulleet). Kun huomaan, että en enää muista keskusteluja joita olen käynyt tai pyykkien ripustaminen on ylivoimaista, tiedän että pitää hiukkasen hidastaa. Ei, tämä ei edelleenkään ole burnoutkertomus. Tämä on kertomus siitä, että en aina osaa ehkä rauhoittua, mutta se on osa luonnettani. Tunnen ainakin melkein omat rajani ja tiedän mihin asti kannattaa venyä. Heti kun tekeminen alkaa loppua ja kasaantuneet tehtävät vähenemään, alan etisimään uutta. Ilmoittautumaan kursseille, suunnittelemaan blogiprojektia ja miettimään mitä teen ensi vuonna. Nautin kaikesta tekemisestä ja se on minulle todella palkitsevaa. Vastaavasti koen suurta ahdistusta tekemättömyydestä ja tietämättömyydestä eikä minua voisi vähempää kiinnostaa tuulen mukana kulkeminen. Rentoudun puuhastelemalla, en niinkään istuskelemalla. 

Mitä opimme: Itsediagnoosi A tyypin persoonallisuuteen ja mahdollisesti kohonnut riski sydäntauteihin? Huh, onneksi veriarvot ovat kunnossa.

Säntäilijänä tarvitsen myös aika usein eväitä. Eikös ollut mahtava aasinsilta reseptiin?


Eväspatukat ovat usein kovin kalliita, eikä mieleisiä välttämättä myydä jokaisessa kaupassa. Monissa resepteissä taas pääraaka-aineena toimivat hunajat ja öljyt, jotta patukka pysyy koossa. Halusin kehittää jotakin edullista ja lähikaupan raaka-aineista tehtävää sekä samalla jotain mikä on helppo ottaa evääksi ilman jääkaappia ja muovirasioita. Minun tulee syötyä välipalapatukat junassa tai siirtyessä paikasta toiseen, homman on siis sujuttava helposti. Uskoisin että nämä maistuvat myös lapsille ja sopivat mainiosta myös automatkoille tai aamupalaruuduiksi. Mustaherukan sijaan voi käyttää mitä tahansa marjaa joka maistuu!

Näiden herkullisuuden salaisuus on paahdettu…kaikki. Lisäksi valmistin pohjan valmiista taatelimassasta, enkä tuoreista taateleista. Voit toki käyttää myös niitä, mutta koska taatelimassa on edullisempaa ja helpommin saatavilla oleva, päädyin käyttämään sitä. En myöskään käyttänyt mikäänlaista keittiökonetta, vaan tein nämä täysin käsivoimin. Tein patukat kahdessa kerroksessa, mutta halutessasi voit sekoittaa kaiken suoraan yhteen ja tehdä ne patukoiksi sellaisenaan. Käytä kypsiä banaaneja, niin saat mukavan makean lopputuloksen. Nyt jos koskaan on helppo ohje!

A-tyypin Välipalapatukat

Pohja:

1dl seesaminsiemeniä
1dl pellavansiemeniä
225g taatelimassaa
1 banaani

Päällinen:

5dl kaurahiutaleita
2 banaania
2rkl chia siemeniä tai pellavaa
2dl mustaherukoita

Aseta uuni lämpiämään 175 asteeseen. Kaada kaurahiutaleet leivinpaperille ja paahda niitä kunnes ne ovat kauniin ruskeita. 

Voit paahtaa myös siemenet uunissa, mutta minä paahdoin ne pannulla samanaikaisesti, kun kaurahiutaleet olivat uunissa. Jos teet vain yhden kerroksen, voit paahtaa kaiken uunissa, sillä sekoittuminen ei hattaa.

Pilko taatelimassa pieneksi ja laita se hetkeksi mikroon, jotta se pehmenee. Sekoita paahdetut siemenet, taatelimassa ja banaani käsin tasaiseksi massaksi ja painele se leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Voit muotoilla sopivan kokoisen ruudun myös pellille.

Sekoita sitten loput ainekset keskenään. Käytä jäätyneitä mustaherukoita ja lisää ne joukkon viimeiseksi, mikäli et halua että koko kerros värjäytyy liilaksi. 

Painele massa toisen kerroksen päälle ja tasoita pinta. 

Paista 15-20 min ajan 175 asteessa. Anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi. Nauti!


PS! Ylioppilaat huhuu! Oletteko jo löytäneet TÄMÄN vegaanisen ja gluteenittoman menukokonaisuuden Ylioppilasjuhliin?